Oikeanlaiset vaatteet ja asusteet ovat Suomen sääolosuhteissa avainasemassa miellyttävän luontoretkeilykokemuksen kannalta. Hyvä vaatetusmateriaali voi kääntää kurjankin syyssateisen päivän tunnelmalliseksi seikkailuksi. Vastaavasti huonosti pukeutuneena ainutlaatuisen henkeäsalpaavastakaan luontoelämyksestä ei välttämättä pysty nauttimaan toivomallaan hartaudella.
Tämän lyhyen katsauksen tarkoituksena on avata aiheeseen perehtymättömälle hyväksi havaittuja retkeilypukeutumisen perusperiaatteita. Totuus on se, että jokaisen keho käyttäytyy hieman eri tavalla eri olosuhteissa, ja parhaat käytännöt itselle löytää ainoastaan kokeilemalla. Tässä esiteltyjä periaatteita noudattamalla on kuitenkin helppo lähteä liikkeelle.
Kerrospukeutuminen
Luonnosta ja ulkoilusta on helppo nauttia, kun noudattaa kerrospukeutumisen periaatteita. Suomen olosuhteisiin yleispätevä lähtökohta on kolmen kerroksen malli: aluskerros, välikerros ja kuorikerros. Jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä mukavuuden maksimoimisessa ja kerrosten säätely mahdollistaa mukautumisen vaihteleviin olosuhteisiin.
1. Aluskerros on nimensä mukaisesti muiden kerrosten alla vasten retkeilijän ihoa, ja sen tehtävänä on siirtää kosteutta pois iholta kohti ulompia kerroksia pitäen näin retkeilijän lämpimänä. Aluskerroksen materiaalina kannattaa suosia merinovillaa, sillä se on ominaisuuksiltaan ylivertainen luontoretkeilyn tapaiseen aktiviteettiin. Myös keinokuituvaatteet sopivat aluskerrokseen, mutta puuvillaa tulee välttää, sillä se sitoo kosteutta itseensä eikä siirrä sitä eteenpäin.
2. Välikerroksen tarkoituksena on lämmittää, sekä aluskerroksen tavoin siirtää kosteutta eteenpäin. Tähän tarkoitukseen hyviä materiaaleja ovat esimerkiksi merinovilla, villa sekä huokoiset fleecet. Koska välikerros on usein se kerros, jota lisätään tai vähennetään reissun aikana, tulisi välikerroksen vaatteiden olla nopeasti ja helposti puettavia.
3. Kuorikerroksen tehtävänä on suojata alempia kerroksia ja siten retkeilijää tuulelta ja kosteudelta. Kuorikerroksen vaatteiden on syytä olla sopivan väljiä, jotta alemmat kerrokset mahtuvat alle mukavasti. Tavoiteltavia ominaisuuksia kuorikerroksen vaatteelle ovat tuulen- ja vedenpitävyyden ohella kulutuskestävyys ja hengittävyys. Vedenpitävyys ja hengittävyys ovat perinteisten materiaalien tapauksessa usein jossain määrin toisensa poissulkevia ominaisuuksia, mutta nykyaikaiset kuorivaatteet ovat parhaimmillaan sekä veden- että tuulenpitäviä ja vielä lisäksi hengittäviä. Jos retki on pitkä tai sääennuste epävarma, voi olla hyvä pakata matkaan myös erilliset sadevaatteet tai sadeviitta erityisen kosteita olosuhteita varten.
Kolmen peruskerroksen lisäksi talvella tai muutoin kylmällä säällä retkeiltäessä on hyvä olla mukana vielä neljäs, niin sanottu eristävä kerros. Sen tarkoituksena on tarjota lisälämpöä paikallaan oltaessa. Esimerkiksi kevytuntuvatakki on kätevä pukea tauoilla nopeasti muun vaatetuksen päälle kylmettymistä torjumaan. Toppahousut voi lisäksi vetää jalkaan leirissä oleskeltaessa.
Älä pihistele kengissä
Hyvillä kengillä on suuri merkitys retkeillessä. Luontoretkeilyyn varta vasten tehdyt vaelluskengät ovat luonteva valinta, mutta myös sotilaskäyttöön suunnitelluilla nahkavarsikengillä, tuttavallisemmin maihareilla, on vannoutunut käyttäjäkuntansa. Erilaisiin maastotyyppeihin sopii parhaiten tietynlaiset kengät; maaston haastavuuden ja kantamuksien kasvaessa on syytä valita pitkävartisemmat ja jäykemmät jalkineet. Päiväretkelle pehmeille metsäpoluille sopii matalavartinen maastolenkkarikin mainiosti. Kompromisseja tekemällä voi yhdellä kenkäparilla pärjätä monenlaisessakin maastossa. Hyvä lähtökohta aloittelijalle on vähintään nilkkapituisella varrella varustetut keskijäykät vaelluskengät. Tärkeintä on, että kenkä istuu hyvin juuri sinun jalkaasi!
Kenties huomionarvoisin seikka kenkiä hankkiessa onkin varmistaa jalkineiden oikea koko. Retkeilykäytössä kengän kärkeen tulisi jäädä noin senttimetrin verran tyhjää tilaa varpaiden ja kynsien suojelemiseksi metsämaaston rasituksilta. Jalan pitäisi mahtua kenkään vaivatta myös yhden paksun tai kahden sukan kanssa. Kahden sukan käyttäminen päällekkäin toimii monen retkeilijän kohdalla tehokkaasti rakkoja vastaan; kävelyn aiheuttama hankaus tapahtuu näin toimiessa sukkien välillä, eikä ihon ja sukan välillä.
Kenkien vedenpitävyys riippuu sen materiaalista. Monissa moderneissa kengissä on vettä tiettyyn pisteeseen asti pitävä kalvo. Nahkainen kalvoton kenkä pitää myös oikein käsiteltynä melko hyvin vettä, mutta on kalvokenkää vaativampi huoltaa. Kalvottoman kengän etuina ovat kuitenkin parempi hengittävyys ja nopeampi kuivuminen. Riippumatta materiaalista on kaikkia kenkiä kuitenkin syytä huoltaa säännöllisin väliajoin, jotta kenkä kestää ja säilyy hyvänä pitkään.
Uudet kengät on hyvä myös ns. ajaa sisään lyhyemmillä retkillä ennen pitkälle vaellukselle lähtemistä. Käveltäessä kenkä muotoutuu käyttäjänsä jalkaan ja retkeilijä voi kokeilla mm. eri sukkavalintoja ja nauhojen kireyksiä. Jo jalkaan muotoutuneet hyvin huolletut kengät tekevät luontoretkeilystä entistäkin nautinnollisempaa!
Vaatteet aktiivisuustason mukaan
Retkeilyyn saattaa sisältyä monenlaisia toiminnan vaiheita: rinkka selässä kävelyä, sykettä nostattavia ylämäkinousuja, maisemien ihailua tauoilla ja istuskelua leirissä nuotion äärellä. Tärkeä mukavuutta nostattava periaate on vaatteiden määrän säätely aktiivisuustason mukaan; liikuttaessa ihmiskeho tuottaa moninkertaisesti lämpöä paikallaanoloon nähden. Vaikka periaate kuulostaa yksinkertaiselta, voi sen noudattaminen olla haastavaa siitä syystä, että vaatteiden määrää tulisi säätää toimintaan nähden etukäteen.
Perustoimenpiteinä on vaatteiden vähentäminen ennen liikkeelle lähtöä ja lisääminen pysähdyttäessä. Tyypillinen erehdys on olla keventämättä vaatetusta aamulla liikkeelle lähdettäessä, kun retkeilijä on vielä nukkumisen jäljiltä viluinen kehon lämmöntuotannon ollessa minimissään. Viidentoista minuutin tarpomisen kuluttua hiki jo virtaakin liian paksun vaateparren alla. Lämpimänä vuodenaikana ei esimerkiksi liikuttaessa tarvita välikerrosta usein lainkaan. Hyvä nyrkkisääntö on pukea ennen liikkeellelähtöä sen verran vaatetta päälle, että paikallaan ollessa on hieman kylmä. Näin rinkka selässä kävellessä lämpötila tasoittuu nopeasti sopivaksi. Vastaavasti pysähdyttäessä tauoille ja etenkin leiriydyttäessä kannattaa välikerrokseen lisätä vaatetta jo hyvissä ajoin ennen kuin kylmä hiipii hipiään.
Retkeilypukeutumisen abc tiivistettynä
Opit retkeillessä itsellesi parhaat vaatetusratkaisut, mutta pahimmat sudenkuopat ja kantapääopiston kenttäluennot välttää kuitenkin muistamalla nämä:
- Kerrospukeutuminen: kosteutta siirtävää alle, lämmintä väliin ja säänpitävää päälle
- Hyvin omaan jalkaan sopivat ja tarpeeksi tilavat, nilkkaa tukevat kengät
- Sääolosuhteet huomioon ottava ja aktiivisuuden tason ennakoiva vaatteiden määrä
