Kauniit, mutta ylihinnoitellut drinkit käsissämme istuskelisimme porealtaassa. Sen jälkeen suuntaisimme johonkin ihanaan kuumakivihierontaan ja ilta jatkuisi kaupungilla skumppaa lipitellen. Sellainen kuva piirtyi mieleemme, kun suunnittelimme ystäväni Emilian kanssa kesälomareissua johonkin päin Eurooppaa. Aika pian koronan kaapattua maailman tiukkaan otteeseensa kuitenkin tajusimme, että ulkomaille ei tarvitsisi kesällä 2020 matkustaa.
Erilainen tyttöjen reissu Nuuksioon
Aloimme pallottelemaan vaihtoehtoisia ideoita tyttöjen reissulle. Esille nousivat erilaiset kotimaiset kylpyläkohteet, mökkilomat ja jopa Tampereen reissu. Mikään ei tuntunut oikealta. Sitten Emilia heitti, että lähdetään telttailemaan. Nauroin.
Muutamien yllättävien käänteiden jälkeen kuitenkin löysimme itsemme syyskuisena lauantaiaamuna Espooseen suuntaavasta lähijunasta. Espoosta oli tarkoitus napata bussi Nuuksioon, jossa yöpyisimme yhden yön teltassa. Emme luoneet kahden päivän retkellemme kovin kunnianhimoisia vaellussuunnitelmia tai kilometritavoitteita, koska minä pelkäsin etten jaksaisi kulkea liian pitkää matkaa rinkan kanssa. Lisäksi Emilia oli sairastanut koko viikon migreeniä. Suhtauduimme siis tähän syyskuiseen retkeen mahtavana mahdollisuutena päästä pois kaupungista hengittelemään raikasta ilmaa sekä ihailemaan syksyistä luontoa.
Retken suunnittelu
Retken mahdollistumista edesauttoi huomattavasti se, että pohjoisesta kotoisin oleva Emilia on suhteellisen kokenut vaeltaja. Omat yön yli kestäneet vaellukseni ovat jääneet vähän vähemmälle. Tai no jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ollut koskaan aikaisemmin nukkunut teltassa (muuta kuin lapsena omassa ja naapurini pihassa). Olen ollut niitä ihmisiä, jotka festareillakin ovat onnistuneet löytämään katon päänsä päälle. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, viihdyn kyllä luonnossa, ja olen esimerkiksi asunut pätkän elämästäni matkailuautossa luonnon helmassa. Rakastan siis retkeilyä, mutta tämä telttailu ja rinkan kanssa vaeltaminen oli minulle kuitenkin uutta.
"(J)os nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ollut koskaan aikaisemmin nukkunut teltassa (muuta kuin lapsena omassa ja naapurini pihassa). Olen ollut niitä ihmisiä, jotka festareillakin ovat onnistuneet löytämään katon päänsä päälle."
Emilian ohjeiden mukaan varustauduimme tähän retkeen kuin kyseessä olisi ollut vähän pidempikin vaellus. Sain Emilialta lainaan sen, mitä itseltäni puuttui. Mukaan pakkasimme teltan, makuualustat, makuupussit, retkikeittimen ja ruokailuvälineet. Rinkkoihin sullottiin myös kamera, monenlaista vaatekerrastoa, lääkkeitä ja hammasharjaa sekä ruokaa ja juomaa, karkkeja ja suklaapatukoita unohtamatta. Mukana oli myös tyhjä muovipussi roskille, tulitikkuja, kosteuspyyhkeitä sekä muuta tarpeellista.
Nuuksioon liittyviä kirjoituksia ja sivustoja on netti pullollaan, joten tietoa alueesta ja sen reiteistä ei ollut vaikeaa löytää. Päätimme etukäteen suurpiirteisesti minkä osuuden kävelisimme lauantaina, missä olisimme yötä, ja mitä reittiä kulkisimme takaisin tien varteen bussipysäkille. Ajattelimme, että kyseessä on sen verran suosittu kohde, että opasteet olisivat varmaankin melko pätevät paikan päällä. Lisäksi alue ei ole suuren suuri, joten jos seuraisimme merkittyjä polkuja, emme voisi eksyä. Ainakaan kovin pahasti. En vieläkään tiedä kävikö meillä vain tuuri, mutta reittivalintamme tuntuivat osuvan nappiin kerta toisensa jälkeen ja suunnistaminen Nuuksiossa tuntui olevan aloittelijallekin helppoa.
"Päätimme etukäteen suurpiirteisesti minkä osuuden kävelisimme lauantaina, missä olisimme yötä, ja mitä reittiä kulkisimme takaisin tien varteen bussipysäkille."
Yöpyminen teltassa Nuuksion kansallispuistossa
Nuuksiossa oli kaunista, polut olivat hyvässä kunnossa ja ilmassa leijaili syksyn tuoksu. Kävelimme kaikessa rauhassa. Pysähtelimme silloin tällöin sopivan paikan vastaan tullessa ihailemaan maisemia ja tuhoamaan karkkivarantojamme. Kun saavuimme telttailualueelle, oli vielä valoisaa ja ilma oli lämmin. Alueella oli jonkin verran retkeilijöitä ja perheitä viettämässä lauantai-iltaa. Pienen ja luokseen kutsuvan Mustalammen rannasta löytyi juuri teltallemme sopiva paikka, johon uskoakseni moni muukin oli aikaisemminkin telttansa asettanut. Sen verran maahan oli painaumaa jäänyt.
Suhteellisen lähellä uutta leiripaikkaamme oli vesipiste, josta kävimme täyttämässä vesipullomme. Laitoimme Trangian tulille ja asetuimme kodiksi. Keittelimme pussipastat ja ihailimme usvaista lampea auringon laskiessa. Miten ulkoilmassa syötynä kaikki maistuu niin paljon paremmalta? Mustalammen rannassa oli ihana ja jopa hieman taianomainen tunnelma. Uskomatonta miten läheltä Helsinkiä voi löytyä tällaisia paikkoja.
Retkelle varustautuessamme olimme olleet hieman epävarmoja siitä, miten tulisimme tarkenemaan. Niin kauan kun aurinko paistoi, oli suorastaan lämmin. Aika ajoin pärjäsi jopa pelkällä t-paidalla. Auringon laskiessa alkoi syyskuun todellinen luonne kuitenkin paljastumaan meille, ja lisäsimme kerros kerrokselta uutta vaatetta päällemme. Yöllä minulla oli niin kylmä, että vaikka olin vetänyt kaiken mukanani olleen vaatteen pipoja ja hanskoja myöten päälleni, palelin silti. Merkitystä saattoi olla myös sillä, että en omistanut kunnollista lämpökerrastoa, ja makuupussini oli kevyt lasten makuupussi noin kahdenkymmenen vuoden takaa.
"Uskomatonta miten läheltä Helsinkiä voi löytyä tällaisia paikkoja."
Kylmyys ei kuitenkaan ollut ainoa asia minkä pimeys kuljetti luoksemme. Myös jännitys oli laskeutunut telttaamme, ainakin minun puolelleni telttaa. Mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan villisti lupaa kysymättä. Alueella ei yöpynyt lisäksemme kuin muutamia muita retkeilijöitä, ja jokainen rasahdus telttamme ulkopuolella oli minun näkemykseni mukaan selvä merkki siitä, että joku hiippailee telttamme ulkopuolella. Eikös se Bodominjärvikin ollut jossain aika lähellä. Kylmyys ja mielikuvitus ottivat minusta otteen, ja nukuin hyvin katkonaisen yön.
Auringon noustessa saatoin helpotuksekseni todeta olevani yhä hengissä. Lisäksi huomasin, että lämpö alkoi palaamaan jäseniini. Ensimmäinen yöni teltassa oli takana. Pian vaatekerroksia sai ruveta vähentämään melkein yhtä nopeasti, kuin niitä oli päälle kiskottukin. Nautimme syksyisestä aamusta valkosuklaapuurojen sekä teekupposten äärellä. Lopulta purimme teltan, pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja jatkoimme matkaa. Sunnuntai kului leppoisissa merkeissä ruoasta keventyneiden rinkkojen kanssa metsässä lompsien.
Nuuksio hyvä kohde ensimmäistä kertaa retkeilevälle
Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt lähes kaikesta retkellä sattuneesta. Olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti rinkan kantamiseen tottui. Olin yllättynyt ettemme eksyneet. Olin todella yllättynyt siitä, että olimme pakanneet hyvinkin optimaalisesti. Mikään mukana ollut ei jäänyt käyttämättä, mutta myöskään mitään muuta emme olisi tarvinneet (vaikkakin omien varusteideni laadussa olisi voinut olla hieman parannettavaa). Nuuksio on mielestäni mukava kohde retkeilijälle, jolla ei ole vielä paljoa kokemusta. Tosin miksei kokenutkin retkeilijä siellä viihtyisi. Nuuksioon on helppoa tehdä päiväretki, mutta se on myös oiva kohde testata telttailua turvallisissa olosuhteissa. Minä ainakin aion jatkaa telttailua ja omien pelkojeni voittamista. Ehkäpä ensi kerralla voitan ne uuteen lämpökerrastoon pukeutuneena.
